mikä on luterilaisen yhden predestinaation perusta kaksinkertaisen predestinaation sijaan?

Luther ei opettanut yhtä predestinaatiota vaan kaksinkertaista predestinaatiota kirjassaan testamentin Orjuus. Esimerkiksi kieltäessään ihmisen vapaan tahdon olemassaolon ja kirjoittaessaan kaiken, mitä Jumalalle tapahtuu, hän sanoi:

”minä lopetan tässä tämän pienen kirjan, vaikka olen tarvittaessa valmis viemään väittelyä pidemmälle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä asiassa on tehty aivan tarpeeksi tyydyttääkseen jumaliset ja kaikki, jotka ovat halukkaita myöntämään totuuden olematta itsepäisiä. Sillä jos me uskomme todeksi, että Jumala tietää ja määrää ennalta kaiken, ettei hän voi eksyä ennaltatietämyksessään eikä estyä ennaltamääräämisessään ja että mitään ei tapahdu, kuin hän tahtoo (kuten järki itse pakotetaan myöntämään), niin ei voi järjen itsensä todistuksen perusteella olla mitään vapaata valintaa ihmisessä eikä enkelissä eikä yhdessäkään luodussa.”sivu 293, testamentin Orjuus, Lutherin teokset, 33. osa.

” mutta jos Jumalalta riistetään valta ja viisaus valita, mikä hänestä tulee kuin väärä epäjumala, sattuma, jonka nyökyttelyssä kaikki tapahtuu sattumanvaraisesti? Ja lopulta käy niin,että ihmiset pelastuvat ja tuomitaan Jumalan tietämättä, koska hän ei ole valinnut sitä, ketkä pelastuvat ja ketkä kadotukseen tuomitaan…”sivu 171, sama.

Konkordin kaava, joka laadittiin Lutherin kuoleman jälkeen ja jonka luterilaiset allekirjoittivat, ei noudattanut Lutheria tässä asiassa. Se väitti, että Jumala vain ennaltamääräsi ihmiset taivaaseen eikä helvettiin, ja että hän ei tahtonut, että ketään tulisi tuomita.

Luther hyväksyi, että Jumala tahtoi Raamatussa ilmoitetun tahtonsa mukaan pelastaa Jokaisen Kristuksen kautta, mutta opetti myös, että Jumalalla on Majesteetin kätketty tahto, jonka mukaan kaikki, mikä tapahtuu, ei voi tapahtua ilman Jumalan tahtoa, koska hän on kaikkivaltias, ja jos jotain voisi tapahtua hänen tahtoaan vastaan tai sen ulkopuolella, hän ei olisi kaikkivoipa. Kommentoidessaan Kristuksen valitusta Jerusalemista (Matt. 23: 37) hän kirjoitti:

”tämän ruumiillistuneen Jumalan osa on myös itkeä, valittaa ja voihkia jumalattomien kadotusta, kun jumalallisen Majesteetin tahto tarkoituksellisesti hylkää ja kadottaa jotkut tuhoutumaan…”sivu 146, sama.

Luther väitti, että Jumalan ennaltatietämys kaikista tulevista tapahtumista perustui siihen, että hän oli tahtonut tulevaisuuden tapahtuvan sellaisena kuin se tapahtuu, ja siksi hän tiesi varmasti, mitä tapahtuisi. Koska Jumala ei vain ennalta tiennyt, ketkä tuomittaisiin, vaan tahtoi heidät kadotettaviksi, sitä seurasi, että hän ennaltamääräsi heidät padottaviksi. Luterilaiset, jotka noudattavat kaavaa, kuitenkin väittävät, että vaikka Jumala tietää ennalta tulevaisuuden, hän ei määrää, kuka tulee kadotukseen, vaan ainoastaan määrää, kuka pelastuu ja ennaltamäärää vain heidät. Tämä tietenkin johtaa heidät ristiriitaiseen asemaan sanoen, että ei voida sanoa, että Jumala ei tahdo pelastaa kirottuja, vaikka hän ei ennaltamäärää heitä pelastumaan. Luther oli kuitenkin eri mieltä. Jos Jumala vain ennaltamäärää jonkun pelastettavaksi, se seuraa siitä syystä, että hän ei ennaltamäärää jokaista pelastettavaksi, koska hän ei tahdo pelastaa jokaista – tämä oli Lutherin asema tahdon orjuudessa.

luterilaiset ottavat yhden ennaltamääräyksen kantansa Raamatun jakeista, joiden mukaan Jumala tahtoo pelastaa jokaisen, kuten 1.Tim. 2:4, ja käyttävät niitä määräävinä kaikessa Jumalan ymmärtämisessä. Luther toisaalta ymmärsi tällaiset jakeet vain siinä yhteydessä, että Jumala halusi Kristuksen kautta pelastaa jokaisen. Mutta samalla hän katsoi, että Jumalan kaikkivoipaisen tahdon mukaan kaikki, mitä tapahtuu, on hänen hallitsemansa ja tahtomansa niin kuin tapahtuu. Luther tulkitsi Roomalaiskirjeen 9. luvun opettavan predestinaatiota sekä taivaaseen että helvettiin. Luterilaiset taas yrittävät tulkita Paavalin Roomalaiskirjeen 9: ssä opettavan, että Jumala vain ennaltamäärää ihmiset taivaaseen.